Moikka vaan blogini lukijat !
Perjantai:
Duunaripäivät Kiljavalla ovat tältä vuodelta ohitse ja nyt olen sitten kotonani kirjoittelemassa viikonlopusta heränneitä ajatuksia.
Ensin olin yhtenä noin paristakymmenestä
PAM:laisesta osallistujasta osallistumassa oman liittomme jäsenten tapaamistilaisuuteen, jossa oli tarjolla kuohuviiniä, sipsejä sekä maapähkinöitä. Ei huono yhdistelmä. Lisäksi keskustelimme ajankohtaisista aiheista, kuten käynnissä olevista edustajistovaaleista sekä mahdollisuudesta perustaa Pamin demarinuoret tms. ryhmittymä.
Iltaohjelmana oli duunari-turnaus, jossa testattiin eri alojen ihmisten kyvykkyyttä erilaisten työtehtävien hoitoon (pääluottamusmies, ruuvin ruuvaaminen, moppaus, tarjotinjuoksu, tikanheitto sekä loukkaantuneen ihmisen avustaminen). Tämän kisan voitti ikävä kyllä Kohmelo... Mutta ensi vuonna melko varmasti Topakka.
Tämän jälkeen pääsimme nauttimaan saunan lämmöstä ja uima-altaan hieman liian lämpimästä vedestä.
Lauantai - sunnuntai:
Tuhdin ja makoisan aamiaisen jälkeen siirryimme seuraamaan mielenkiintoista "retkeä työelämään". Jouduimme tosin itsekin tekemään hieman töitä, sillä jouduimme tekemään jatko-osan taruun: Kvartaali-sammakko sekä esittämään neuvotteluita, joita joutuu käymään, jos työelämän asiat ovat pattitilanteessa työntekijöiden ja työnantajan välillä.
Sitten menimmekin nauttimaan lounasta. Tämän jälkeen keskustelemaan siitä, miten tehdä ay-ihmisten ja demarinuorien välistä yhteistyötä.
Yksi viikonlopun parhaista luennoitsijoista oli Metallityöväen Liiton viestintäpäällikkö Matti Putkonen, joka omalla persoonallisella tyylillään kertoili, miten tulee suhtautua siihen, jos muiden puolueiden ihmiset väittävät meidän demareiden toimivan jotenkin ja päinvastoin.
Putkosen lopetettua oma osuutensa aloitti PAM:laisten ryhmä perustamiskokouksen Palvelualojen demarinuorten ryhmästä. Ryhmittymä sai nimekseen Topakka (Toverit palvelun puolesta), jonka hallitukseen minut valittiin yhtenä viidestä puheenjohtajan lisäksi.
Nautittuamme päivällisen pääsimme rantasaunaan ja uimaan Kiljavanjärveen. Ai että oli mukava käydä taas vaihteeksi luonnonvedessä uimassa (kahdesti). Katsotaan nyt sitten milloin menen seuraavan kerran, ei välttämättä mene kauan.
Kuivateltuani itseni siirryin huoneeseeni vaihtamaan vaatteet vähän parempiin sekä ajamassa partani iltaohjelmaa silmällä pitäen. Ja ei kun ostamaan Kiljavan opiston baarista illan ensimmäistä drinkkiä.
Sitten pääsimmekin viikonlopun huippukohtaan eli perinteiset lauantai-illan bileet with Hurmaavat Kimalaiset, joka veti pari upeaa settiä legendaarisia biisejä. Kyllä siinä ainakin allekirjoittaneen jalka alkoi heti vipattamaan.
Taisi olla peräti heti ensimmäinen kappale, kun kävin hakemassa jo ensimmäistä ryhmämme naista tanssimaan kanssani. Oli erittäin ikävää, että bändi joutui lopettamaan keikkansa niin aikaisin, olisin viihtynyt tanssilattialla vaikka neljään saakka, ei olisi ollut mikään ongelma, sillä tykkään tanssimisesta erittäin paljon. Eritoten paritansseista.
KIITOS kaikille toverittarille, jotka tanssivat kanssani.
Baarin mentyä kiinni siirtyivät vauhdissa olevat ihmiset jatkamaan yötä jatkoille juomisten kera ja keskustellen mitä erilaisimmista asioista. Ne sitten jatkuivatkin osaltani kello kuuteen asti aamulla.
Kuuden aikaan menin vajaaksi kolmeksi tunniksi nukkumaan ja sitten aamupalalle.
Sitten kuuntelemaan Osku Pajamäen erinomaista esitystä siitä, miten tämän hetken päättävissä elimissä olevat henkilöt ovat onnistuneet kehittämään esim. eläkejärjestelmän, joka ei tule meidän pätkätyön orjien / sukupolvisten kohdalla toimimaan ollenkaan, tai ainakin huonosti.
Oskun jälkeen menimme sitten nauttimaan lounasta ja odottelemaan kotiinpäin lähtevää kuljetusta. Ja ikävin osuus koitti sitten Helsingin Rautatientorin laidalla:
tuttujen hyvästeleminen. Ja jokainen lähti sitten omille teilleen eritoten rautatieasemalle odottamaan oman junansa lähtöä.
Käykääpä muuten kattomassa tilanne otoksia nettisaitilta:
Tikkurilandemarinuoret/duunari06.htm
